keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Äidit jotka vihaavat äitejä

Ihanainen Paula jakoi blogissaan kirjoitusaiheen muille bloggaajille ja kirjoituksen deadline oli viime sunnuntaina.

Minä kuitenkin kun olen tällainen radikaali pahis, niin ajattelin venyttää sääntöjä ja julkaista aiheeseen liittyvän kirjoituksen nyt. Mielensäpahoittaja-teema kun nimittäin osui ja upposi ajankohtaisuudellaan sen verran hyvin, ja tarkoituksenani on ollut kirjoittaa aiheesta muutenkin.

Kuva: Lindex
Äitiyden kynnyksellä olen nimittäin järkyttyneenä laittanut merkille, millainen ilmapiiri äitien kesken vallitsee – perinteinen stereotypia äitien maailmasta on kaiketi onnellinen, herkkä ja lämmin, mutta mitä iskeekään vastaan netin syövereistä ja kahvipöytien keskusteluista – vahtimista, panettelua ja toisen mollaamista. 

Oikeastaan mistä tahansa äitiyteen liittyvästä saadaan aikaiseksi tiukkaa keskustelua (tai ei edes keskustelua vaan syyttelyä), jossa on lupa lyödä vastustajaa vyön alle kovaa ja korkealta.

Kuva: Lindex
Muun muassa imettäminen, lapsen nukuttaminen, kieltäminen, ruokailu, missä kukin nukkuu, kestovaipan tai muovivaipan valitseminen, kakan väri, se minkä verran äiti pitää huolta itsestään ja ennen kaikkea jos äidillä on mitään muuta elämää muun perheen ohella ovat aiheita, joista jokaisella tuntuu olevan mielipide. Oman mielipiteen tueksi haetaan sopivaa tutkimustietoa, asiantuntijalausuntoja ja Jeesuksen hyviä neuvoja, jonka jälkeen syyllistetään ja korostetaan oman itsen paremmuutta.

Kuva: Lindex

Mihin jäivät ne iloiset, onnelliset ja elämästään nauttivat naiset? Mitä tapahtui toisen puolta pitämiselle tai tukemiselle?

Jokainen ihminen ja perhe on yksilö, joten jokaiselle toimivat eri asiat. En ikimaailmassa voisi kuvitella tällaista kyttäämistä isien kesken, ja hartaana aikomuksenani on jättäytyä kaiken tällaisen kyräilyn ulkopuolelle.

Jo näin raskausaikana olen saanut kommenttia muun muassa ruokavalioon, liikuntaan, meikkaamiseen, pukeutumiseen ja painon nousuun liittyen – se mikä mielipide on, riippuu tietysti täysin kertojan omista kokemuksista. Jos joku on joskus kuullut, että reipas liikunta on ollut vahingoksi tutuntutun vauvalle, on siitä ehdottomasti paasattava jokaiselle vastaantulevalle äidille – samoin liikkumattomuudesta syyllistetään. Meikkaaminen ja itsestään huolta pitäminen ovat suoraan saatanasta, koska kemikaalit ja ajanpuute – ei äidillä saa olla aikaa lakata kynsiään, jos on, se on varmasti lapselta pois.

Kaikissa kommenteissa vedotaan aina lapsen parhaaseen, mikä on sen verran kova argumentti, että siihen on hankala sanoa oikeastaan mitään. Ja lapsen paras voi tässä tapauksessa tarkoittaa mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Kuva: Lindex

Joten viestini teille rakkaat naiset: rauhoitutaan ja otetaan se terve järki päähän ja sydän takaisin paikalleen, jookos? Rentoutta ihmiset – relax.

Antaa jokaisen tehdä kuten lystää, sillä niin kauan kuin vauva ei ole syntymässä huumehelvettiin tai kuuhun, niin hyvin todennäköisesti jokaisen äidin tärkein missio on hoitaa omaa lasta mahdollisimman hyvin. Jos siinä sivussa saa kynnet lakattua, niin mikäs sen mukavampaa.

Lastensuojelutapauksia on tietysti murheellisen paljon, mutta vaikkapa liian valkoiseksi sisustettu koti tai äidin korkokengät eivät ole vielä se kaikkein pahin, mitä ihmistaimelle voi tapahtua.

Siinäpä varsinaista mielensäpahoittajaa tällä kertaa :D.

<3 Hannele

Ps. Kuvituksena ihanaakin ihanaisempi äiti Kate Hudson, joka on säilyttänyt rennon elämänasenteensa ja oman kuplivan ihanan itsensä. Upea, positiivinen mama ja tämän kevään Lindexin mainoskasvo.

11 kommenttia:

  1. Itse olen pyrkinyt neuvomaan vain silloin jos joku on jotain suoraan kysynyt. En siltikään yhtään ajattele, että tekisin puoliakaan asioista just oikein tai jotenkin enemmän oikein kuin joku muu. Se mikä on erikoista ja asia, johon en osannut itseäni valmistaa on kotiäitiyden surkea arvostaminen. Olen itse kahden pienimmän kanssa kotona ja minua on rinnastettu esimerkiksi sosiaalipummeihin ja muihin lusmuihin, menisit säkin töihin -tyyppisesti. Se on erikoista. Uskon, että on hyvä että ihminen voi valita minkäikäisenä laittaa lapset päivähoitoon, toisille sopii eri aika kuin toisille. Esikoiseni kohdalla en voinut edes olla vanhempainvapaan jälkeen kovin kauaa kotona, kun olin yksinhuoltaja, jolla oli asuntolaina :) Mutta se on kyllä ihmeellistä, että sellaistakin valintaa, että haluaa olla lasten kanssa kotona, pitää selittää USEIN joillekin puolitutuille. Itselle ei tulisi mieleenkään kysellä joltain miksi hänen lapsensa ovat tai eivät ole päiväkodissa :D että kaikkea kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylipäätään naisilla tuntuu olevan kova tarve arvostella toisten valintoja, aina. Äitiydessä tuo kuitenkin korostuu ihan eritoten.

      Mun mielestä on hyvä tehdä just, kuten ite parhaaksi näkee ja antaa piu'ut pau'ut tuommosille kommenteille (kuten teitsi on varmasti tehnytkin).

      Poista
  2. Mahtava kirjoitus ja ikävä kyllä niin totta. Olisi kyllä mukavaa, jos naiset oppisivat tukemaan toisiaan. Kaikki pääsisivät paljon pidemmälle yhtä köyttä vetäen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Niin samaa mieltä :). Toki meitä mahtuu monenmoista tähänkin joukkoon, mutta jotenkin noita kiukkupäitä tuntuu olevan aika paljon. Buu heille, sanon minä :D.

      Poista
  3. Anonyymi3/10/2014

    tuli tästä mieleen, että oletko lukenut Project Mama - blogia...ihan huikee tyyppi, eli tän äitiyden voi ottaa ihan huumorillakin eikä niin ryppyotsaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se on niin tyypistä kiinni! :) Project Mamaa olenkin käynyt välillä lueskelemassa, blogimaailmasta löytyy paljon muitakin muikeita mammoja. Onneksi.

      Poista
  4. Hei eilen oli vasta dedis! Lisäsin sutkin tuonne koontiin, kiitos osallistumisesta. Allekirjoitan koko yllä olevan tekstin! Tsemppiä loppumetreille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, tuplakiitos Paula! :)

      Poista
  5. Hei! Onnea esikoisen odotukseen! :) Paulan blogista tänne eksyin.

    Ja nyt on oikeastaan ihanaa jo huomata, kuinka itse on päässyt siitä alkuhuumasta ja harmituksesta yli. Että ne toisten sanomiset ei niin ärsytä tai satuta. Mutta että samalla kumminkin pystyy jopa väitellä ja keskustella erilaisista kasvatustavoista tai käytännöistä - jotka tosiaan pitää aina suhteuttaa erilaisten lasten, vanhempien ja perheiden tilanteiden mukaan.

    Ja aina meillä äideilä, vanhemmilla, ihmisillä yipäätään on erilaisia mielipiteitä - myös meikkaamisesta. Ei se äitiyteen liity. :)

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa Etna, kiva kun tulit käymään! :) Toivottavasti jäät myös lukijaksi.

    Alussa varmasti onkin aika herkkänä muiden sanomisille, kun hormonit jylläävät ja muutenkin elämässä on tapahtunut muutoksia. Hyvähän se on keskustella erilaisista tavoista tehdä ja toteuttaa, olenkin saanut paljon hyviä vinkkejä ystäviltä ja tutuilta jo nyt. Tarkoituksenani oli lähinnä kritisoida sitä sotaa, mitä joidenkin äitien välillä käydään ja miten kiihkeästi ihmiset suhtautuvat pieniinkin juttuihin – vaikka siihen nukkuuko lapsi äidin ihoa vasten vai omassa sängyssään. Helposti unohtuu, ettei se oma paras ole toiselle toimivin, vaan kaikkien on löydettävä juuri omalle perheelle toimiva systeemi.

    Onnea sinnekin uudesta pienokaisesta! :) Toivottavasti saatte nukuttua kaikki hyvin ja saat nauttia vauva-arjesta täysin siemauksin :).

    VastaaPoista
  7. Kiitos. Meidän "vauva" on tosiaan jo tuommonen ruokapöydälle kiipeilevä ja astioita tiputteleva taapero (juuri 10 min sitten meni vuorostaan kynttilänjalka lattialle ja halki, mur). :) Ja vieläkin herätään öisin. Esikoinen (4v) on alkanut vasta nyt nukkua öitään, mutta kaikki tosiaan tavallaan, omien rajojen mukaan. :) Ja tervetuloa myös vastavierailulle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!